Luonnonsuojelu

Merenkurkun saaristo on kansainvälisesti arvokas luontokohde, jonka alueella tavataan monia tärkeitä luontotyyppejä sekä uhanalaisia lajeja. Alueen erityispiirteitä ovat biologinen ja geomorfologinen monimuotoisuus sekä pienimuotoisuus. Luonnonsuojelulla pyritään säilyttämään saaristo ja sen luontotyypit luonnontilaisina sekä estämään vesiympäristön heikentyminen. Luonnonarvoja uhkaavat esimerkiksi metsien hakkuut, kontrolloimaton matkailu ja virkistys sekä vapaa-ajan asuntojen rakentaminen. Eräs uhkakuvista on myös perinteisen maankäytön myötä syntyneiden luontotyyppien, kuten laidunmaiden, katoaminen.

Suomen valtioneuvosto on tehnyt päätöksiä luonnonsuojeluohjelmista, joihin kuuluvat kaikki ne alueet, joiden kasvi- ja eläinlajistoa halutaan suojella ja säilyttää tuleville sukupolville. Luonnonsuojeluohjelmien toteutus tapahtuu hoito- ja käyttösuunnittelun avulla sekä luonnonsuojelualueita muodostamalla. Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvat alueet suojellaan luonnonsuojelulain mukaisesti, kunnes luonnonsuojeluohjelmat ovat toteutuneet.

Läntisen Merenkurkun arvokkaimmat alueet ovat luonnonsuojelualueita. Ne kuuluvat lisäksi Natura 2000 -verkostoon. Sen takia näillä alueilla on määräyksiä, jotka suojelevat luonnonarvoja sekä ympäristöä. Kaikki toimenpiteet, jotka vähentävät huomattavasti luonnonarvoja ovat kiellettyjä. Liikkumisvapautta ei kuitenkaan tavallisesti rajoiteta näillä alueilla.

Merenkurkun luonnonarvoja suojelevat lähinnä Ruotsin ympäristökaari eli miljöbalken, joka astui voimaan vuonna 1999 sekä Suomen luonnonsuojelulaki, joka astui voimaan vuonna 1997. Luonnonsuojelualueiden ja luonnonsuojeluohjelmiin kuulumattomien alueiden geologiset arvot turvataan luonnonympäristöön vaikuttavaa toimintaa säätelemällä.

Vastuu Merenkurkun luonnonsuojelun toteuttamisesta ja hoitamisesta on Västerbottenin lääninhallituksella, ELY-keskuksella ja Suomen Metsähallituksella. Nämä tekevät yhteistyötä maanomistajien, monen eri yhdistyksen sekä paikallisten etujärjestöjen kanssa.