Miten sinne pääsee? Kuvia Kuvaus

Kaukana ulkosaaristossa sijaitsee Valassaarten saariryhmä. Saaristo muodostuu majakkasaaresta sekä monista pienistä luodoista, joilla elää runsaasti lintuja. Maisemaa leimaavat kivikkoiset ja lohkareiset moreenit, jotka pistävät mereen kapeina ja pitkinä nieminä. Karujen moreenien kasvillisuus on usein nummimaista. Valassaarten luonto on monipuolinen. Täällä on mm. kosteikkoja, kuusimetsiä, kivikkoisia rantoja, suojaisia lahtia ja rantaniittyjä. Vuodesta 1948 lähtien Valassaaret ovat olleet rahoitettuja linnustonsuojelualueena.

Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 172/MYY/02

Valassaaret

Syksyisin ja keväisin Valassaaret houkuttelevat lintutieteilijöitä, jotka rengastavat ja laskevat muuttavia lintuja. Yksi syksyn suurimmista tapahtumista on öisin muuttavien helmipöllöjen (Aegolius funereus) rengastus syys- ja lokakuussa. Keväällä lasketaan usein tuhansien lintujen parvissa muuttavia piekanoja (Buteo lagopus) ja kuikkia (Gavia arctica). Riskilä (Cepphus grylle) ja kalalokki (Larus canus) ovat tämän saariston tyypillisiä lintuja. Valassaarilla on lintuasema, jonka omistaa luonnontieteellinen yhdistys Ostrobothnia Australis.

Valassaarten maamerkki, punaiseksi maalattu 36 metriä korkea rautamajakka, suunniteltiin vuonna 1886 Pariisissa. Majakan suunnitteli sama yritys, joka myöhemmin rakensi Eiffel-tornin. Rakentamista oli suunniteltu jo kauan, mutta ajatus toteutui vasta, kun viisi laivaa haaksirikkoutuivat yhden ja saman yön aikana Valassaarten edustalla. Majakka oli tarkoitus sijoittaa Äbbskärille, mutta sopivaa paikkaa ei kuitenkaan löytynyt ja siksi se päätettiin rakentaa Storskärin kallioille. Jotta majakan osat saatiin kuljetettua Äbbskäriltä Storskärille rakennettiin tie, niin kutsuttu Kärleksstigen eli "rakkaudenpolku". Majakka on ollut miehittämätön vuoden 1964 jälkeen. Nykyinen merivartioasema otettiin käyttöön vuonna 1984, mutta merivartioston perinne Valassaarilla johtaa takaisin aina 1940-luvulle asti.

Äbbskärin kanervanummen halki kulkevan polun vieressä on kiviröykkiö ja muistolaatta. Röykkiö on pystytetty venäläisten sotilaitten muistoksi. Sotilaat kuolivat täällä uupumukseen ja kylmyyteen, kun he kenraali Barclay de Tollyn johdolla marssivat Merenkurkun yli. Historia kertoo, että Valassaarten asukkaat kyllästyivät alueella pitkään lojuneisiin luihin ja pääkallonjäänteisiin. Saarelaiset keräsivät kaikki luut yhteen paikkaan ja kasasivat niiden päälle kiviröykkiön.

Valassaaret rauhoitettiin linnustonsuojelualueeksi vuonna 1948. Vuonna 1977 aluetta laajennettiin. Jo aikaisemmin rauhoitettu Björkögrunden, joka sijaitsee Valassaarista etelään, liitettiin alueeseen, ja tästä syntyi Valassaarten-Björkögrundenin luonnonsuojelualue. Koko alue käsittää 17200 hehtaaria vettä ja 600 hehtaaria maata. Kaikille paitsi björköbyläisille on voimassa yleinen maihinnousukielto lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7. Kielto on voimassa kaikkialla luonnonsuojelualueella lukuun ottamatta muutamaa paikkaa. Yksi sellainen paikka on Äbbskärin merivartioasema. Koko alueella on kahdeksan solmun nopeusrajoitus voimassa ja veneilijän on pysyttävä viitoitetuilla väylillä.

Kuva: Leena Rinkineva
Kuva: ÖFPL/Göran Strömfors
Kuva: Tuukka Pahtamaa
Lohkarerannat ovat tavallisia Valassaarilla
Storskärin punainen majakka
Joskus saaristonummia poltetaan tiheiden katajapensaikkojen poistamiseksi. Polton jälkeen ruoho kasvaa paremmin lampaiden iloksi. Björkögrunden
     
Kuva: ÖFPL/Göran Strömfors
Kuva: Lise-Lotte Molander
Kuva: ÖFPL/Göran Strömfors
Majakanvartijan virkatalon vanha maakellari Storskärillä
Merivartioaseman ja majakan välinen Kärleksstigen-polku
Hehkuvan punainen mustikanvarpu antaa varvikkokankaalle väriä
     
Kuva: Timo Hissa
Valassaaret


Tekstit: Anders Enetjärn, Lise-Lotte Molander.
Käännös: Heidi Nyblom.
Layout & kuvitus: Päivi Anttila.
Www-tuotanto: Fredrik Smeds, Freddi Com Oy Ab.
Ylläpito ja päivitykset: info@kvarken.org.