TAKAISIN MERENKURKKU -KARTTAAN
 

Linnut

Merenkurkun linnusto on hyvin runsas. Linnusto koostuu sekä pesivistä että Merenkurkun kautta muuttavista linnuista, jotka pysähtyvät täällä keväällä tai syksyllä. Syyt linnuston runsauteen ovat ilmeisiä. Merenkurkun maantieteellinen sijainti ja luonto tarjoavat hyvät edellytykset linnuille. Täällä on muihin alueisiin verrattuna paljon matalia merenalueita, lahtia, kareja sekä saaria. Alueen topografia on rikkonainen ja tarjoaa linnuille sekä pesimispaikkoja että runsaasti ravintoa.

Pesivät linnut

Saaristolintupopulaatiot ovat yhteiset Ruotsissa ja Suomessa. Linnut eivät tiedosta valtakunnanrajoja, vaan liikkuvat vapaasti saaristoissa ja merellä. Monet saaristolinnut pesivät Merenkurkussa runsaslukuisina.

Rannikkolintulaji
Pesivien pariskuntien määrä
Tukkasotka (Aythya fuligula) 4200
Pilkkasiipi (Melanitta fusca) 7100
Haahka (Somateria mollissima) 3800
Tukkakoskelo (Mergus serrator) 3400
Karikukko (Arenaria interpres) 1300
Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1000
Kalalokki (Larus canus) 10600
Naurulokki (Larus ridibundus) 7100
Harmaalokki (Larus argentatus) 1800
Lapintiira (Sterna paradisaea) 16300
Kalatiira (Sterna hirundo) 1700
Riskilä (Cepphus grylle) 10400
Ruokki (Alca torda) 4300


Seuraavaksi esitellään muutamia mielenkiintoisia Merenkurkussa pesiviä lintuja:

Kaakkuri (Gavia stellata) on yksi läntisen Merenkurkun tunnusomaisimmista lajeista. Myöhäiskeväällä sekä kesällä kaakkurin pesimisajan alkaessa on rannikolla mahdollista kuulla linnun kaakatusta. Kaakkuri pesii siellä, missä pienet lammet, suoalueet, kuusimetsät ja meri kohtaavat. Kaakkuri on hyvin kaunis lintu ja pesimispaikallaan erityisen arka.

Bild: Smålom, Kvarkens natur sid 84 (Jörgen Wiklund)
Kuva: Jörgen Wiklund/N
Kaakkuri

Kaakkurin elinympäristöä läntisessä Merenkurkussa ovat rannikon alavat kuusimetsät. Kaakkuri pesii pienissä lammissa sekä silloin tällöin myös soiden pienissä vesilätäköissä. Uumajan kunnassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että kaakkuri ei koskaan pesi kauempana kuin 12 metriä mereltä, koska lintu kalastaa vain ja ainoastaan merellä. Lukuisat pesimispaikoiksi soveltuvat lammet sekä merestä saatavat hyvät kalansaaliit on yhdistelmä, minkä takia yksi Ruotsin suurimmista kaakkurikannoista pesii nimenomaan läntisessä Merenkurkussa. Vuonna 1992 Holmöarnan saarilla pesi 21 kaakkuriparia.

Bild: Kvarkens natur sid 85 (T Pahtamaa)
Kuva: Tuukka Pahtamaa
Lapasotka

Lapasotka (Aythya marila) on pienikokoinen sotkalintu, joka pesii Merenkurkun ulkosaaristossa. Suurin osa Merenkurkun noin 850 lapasotkaparista pesii Suomen puolella. Suosituimmat pesimäpaikat ovat Molpegrundenin sekä Rönnskärin ympäristöt. Itäisen Merenkurkun lapasotkakanta on noin 70 % Suomen koko kannasta. Ruotsin puolella lapasotkia esiintyy eniten Snöanin saaristossa.

Merikotka (Haliaetus albicilla) on yksi Merenkurkun todellisista tyyppilinnuista. Jos olet tarkkaavainen liikkuessasi Merenkurkussa saatat hyvinkin nähdä tämän lintujen jättiläisen leveine ja pitkine siipineen partioimassa rannikon ilmatilassa. Merikotka pysyttelee Merenkurkun alueella vuoden ympäri.

Bild: Havsörn
Merikotka on yksi Merenkurkun tyypillisimmistä lintulajeista

1970-luvun alussa merikotka oli melkein hävinnyt sukupuuttoon Ruotsissa ympäristömyrkyjen ja vainon takia. Vaasan saaristossa eleli tuohon aikaan vielä muutama pariskunta. Kanta alkoi pikkuhiljaa palautua 1980-luvun puolivälissä. Ensimmäiset Ruotsin puolella pesinnän uudelleen aloittaneet linnut tulivat Suomesta. Suurin osa Merenkurkussa pesivistä 35 merikotkaparista elelee yhä edelleen itäisellä puolella. Merenkurkun kotkat muodostavat huomattavan osan Suomen koko merikotkakannasta.

Bild: Tobisgrissla
Kuva: Jörgen Wiklund/N
Riskilä on yksi Merenkurkun runsaimmista saaristolinnuista

Riskilä (Cepphus grylle) on yksi Merenkurkun runsaimmista saaristolinnuista. Pienen koonsa takia riskilä jää usein amatööriltä huomaamatta, vaikka se lentelee lähes kaikkialla, matalalla aaltojen yllä. Sen valkoiset siipitäplät loistavat kirkkaina muuten mustanväristä ruumista vasten.

Noin 6500 riskiläparia pesii Merenkurkussa. Ruotsin puolella kanta muodostaa suuren osan koko Ruotsin riskiläpopulaatiosta. Lintu pesii yleensä yhdyskunnissa ja yksi suurimmista yhdyskunnista sijaitsee Malgrundetilla Holmögaddista itään. Tämä yhdyskunta koostuu yli 1000 parista. Riskilöitä tavataan myös hyvin runsaasti Valassaarilla itäisessä Merenkurkussa.

Muuttavat linnut

Bild: Sträckande prutgäss (J Wiklund)
Kuva: Jörgen Wiklund/N
Muuttavia sepelhanhia

Merenkurkku tarjoaa erityisen hyvän muuttoreitin linnuille. Koska Merenkurkku on Pohjanlahden vyötärö, pohjoinen ja eteläinen muuttoreitti keskittyy juuri tänne. Lisäksi Valassaarten ja Holmögaddin välimatka on vain 23 km, ja koska kaakon ja luoteen suunnissa on myös olemassa luonnollinen muuttoreitti, suuri osa reitistä kulkee nimenomaan Merenkurkun ylitse. Lintutieteilijöiden kannalta asiat ovat hyvällä tolalla, sillä kaksi suurta muuttoreittiä kohtaavat toisensa Merenkurkussa.

Bild Sönnerstgrundet (J Wiklund, VF sid 164)
Kuva: Jörgen Wiklund/N
Ivarsbodan Sönnerstgrundet on yksiparhaita paikkoja itäisessä Merenkurkussa, joissa voi nähdä muuttolintuparvia

Amatöörien on usein vaikeata huomata Merenkurkun muuttolintujen tulvaa. Monet linnut lentävät kaukana merellä yleensä aikaisin aamulla tai jopa yöllä ja vain harvoin kovassa tuulessa. Merelle muuttavien lintujen liikkeet ovat äärimmäisen kiehtovia. Ajatella, että mustalintu, joka pesii hyvin kaukana pohjoisessa siperialaisella tundralla, lentää juuri meidän vesiemme ylitse. Myös kuikkalinnut valitsevat mielellään tämän reitin päästääkseen pesimispaikoilleen, mutta pitävät usein Venäjän halki kulkevaa reittiä parempana matkalla Mustanmeren talvehtimisalueille! Linnut ovat todellisia maailmankansalaisia. Niillä ei ole valtakunnanrajoja, vaan pohjoisen pallopuoliskon maa- ja vesimassat toimivat heidän pelikenttänään.

Kuva: Seppo Lammi
Muuttava piekana

Piekana (Buteo lagopus) on yksi niistä lajeista, joiden ensimmäisinä huomattiin Merenkurkussa olevan kaakkoismuuttajia. Laji talvehtii pääosin Kaakkois-Euroopassa ja suuri osa populaatiosta valitsee reitin Merenkurkun ylitse matkallaan Skandinavian tunturiseuduille. Muutto jatkuu koko huhtikuun aina toukokuun alkuun. Muutto on huipussaan yleensä huhtikuun 20. päivän jälkeen. Piekanat eivät liiku parvessa, vaan tulevat Merenkurkkuun yksitellen. Linnut lentävät lähes joka säässä, mutta hyödyntävät mielellään lämpimiä ja kirkkaita päiviä, jolloin nousutuulet ovat hyvät suomalaisten saarten nummimailla ja antavat piekanoille korkeutta ja vauhtia. Joka vuosi lasketaan noin 2000 piekanaa, mutta vaihtelut voivat toki olla suuria. Suurimmat päivätulokset voivat olla päätähuimaavia. Huhtikuun 24. päivänä vuonna 1984 merkittiin muistiin, että jopa 1200 piekanaa ohitti Valassaaret yhden päivän aikana. Huhtikuun 20. päivänä vuonna 1975 laskettiin 1181 piekanan lentävän Grossgrundenin ylitse Holmöarnan saaristossa.

Hyviä piekanan tarkkailupaikkoja Ruotsin puolella ovat huhtikuun loppupuolella Holmsundin edustalla sijaitseva Lövudden sekä Obbolan edustalla sijaitseva Vitskärsudden. Suomen puolella ehdottomasti paras paikka piekanoiden tarkkailuun on Valassaarten saariryhmä.

Bild: Flyttande tranor (J Wiklund)
Kuva: Jörgen Wiklund/N
Muuttavia kurkia

Kurki (Grus grus) on yksi niistä lajeista, jotka on helppo huomata, vaikka lintuja ei kovin hyvin tuntisikaan. Kurki on myös mielenkiintoinen laji siitä syystä, että sillä on kaksi eri muuttoreittiä. Osa Pohjois-Ruotsin populaatiosta muuttaa etelään ja seuraa Etelä-Ruotsin kurkia Espanjaan. Toinen osa Pohjois-Ruotsin kurjista muuttaa puolestaan talvehtimaan Kaakkois-Eurooppaan ja Mustanmeren ääreen. Juuri nämä kurjet ylittävät joka vuosi Merenkurkun noin muutaman tuhannen linnun voimin.

Kuikkalinnut (Gavia sp.) ovat yksi mielenkiintoisimmista Merenkurkun halki muuttavista linnuista. Lintuja on aika vaikeata huomata, kun he synkässä, tuulisessa säässä lentävät matalalla ja pienissä parvissa aaltojen yllä kaukana merellä. On kiehtovaa ajatella, että nämä nopeat lentäjät lepäävät kaukana Vienanmerellä ennen päivän loppua jatkaakseen matkaansa sieltä kohti Venäjän tundran pesintäjärviä. Enimmillään keväisin muuttavien kuikkalintujen määrät ovat päätähuimaavia; Valassaarilla laskettiin lähes 30 000 kuikkalintua yhden ainoan kevään aikana. Tavallisesti keväällä lasketaan kuitenkin 3000 lintua läntisessä Merenkurkussa ja 9000 lintua itäisessä Merenkurkussa.

Kihut (Stercorarius sp.) ovat toinen mielenkiintoinen muuttolinturyhmä. Sekä merikihu että leveäpyrstökihu ohittavat Merenkurkun matkallaan Siperian tundralle. Osa kihuista valitsee Suomenlahden kautta kulkevan reitin, mutta monet lentävät Merenkurkun ylitse. Muuttoreitti on yleensä parempi Ruotsin puolella. Yhden kevään aikana yhteensä noin 100 leveäpyrstökihua ja noin 450 merikihua ohittaa Merenkurkun.

Bild: Sträckande sjöorrar (J Wiklund)
Kuva: Jörgen Wiklund/N
Muuttavia mustalintuja

Mustalintu (Melanitta nigra) on kaikesta huolimatta se lintu, joka on hallitsee muuttoreittiä runsaudellaan. Keväällä mustalintu matkaa Siperian tundralle, jossa se pesii pienissä järvissä. Joinain vuosina hyvin suuret määrät mustalintuja ohittaa Merenkurkun toukokuussa. Vaikka lintujen määrä näyttää pienentyneen viime vuosina, muutama kymmenentuhatta lintua lentää yhä Merenkurkun ylitse joka vuosi. Fantastisen hieno huippupäivä oli 17. toukokuuta 1993, jolloin yli 57 000 mustalintua ja pilkkasiipeä ohittivat sekaparvissa Valassaarten saariryhmän.

Linkkejä

http://picea.slu.se/fagel/,tuoreet tulokset muuttolintujen reitiltä Merenkurkun halki.
http://www.sofnet.org/index.asp?lev=1435&typ=1, Ruotsin ornitologisen yhdistyksen (Sveriges Ornitologiska Förening) kotisivu.
http://www.umea-it.se/vasterbotten/umea/faglar/, Uumajan linnusto
http://www.merenkurkunlty.net/ , Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen kotisivu.



Tekstit: Anders Enetjärn, Lise-Lotte Molander.
Käännös: Heidi Nyblom.
Layout & kuvitus: Päivi Anttila.
Www-tuotanto: Fredrik Smeds, Freddi Com Oy Ab.
Ylläpito ja päivitykset: [email protected]