Mikkelinsaaret
Vaikka Mikkelinsaaret sijaitsevat kaukana rannikosta,
suurimpien saarten v�linen saaristo muistuttaa paikoitellen
sis�saaristoa. Saaristo koostuu suureksi osaksi kumpumoreeneista.
Saaret ovat mets�isi� ja rannat kapeita. Paikoittain
saarilla tavataan jyrkki� kivi- ja lohkarerantoja. Uloimmat
luodot ovat karumpia ja siell� t��ll� esiintyy
my�s nummia. Useat kauniit mets�lammet ja fladat ovat
kalojen ja vesilintujen t�rkeit� ruokailu- ja lis��ntymispaikkoja.
Mikkelinsaarista lounaaseen sijaitsee Punakarit, ryhm�
pieni� luotoja ja kalliosaaria. Yhdest� ryhm�n
korkeimmista kalliosaarista on hakattu graniittia Vaasan moneen
rakennukseen. Punakareista pohjoiseen sijaitsee Ritgrund, joka
on yksin�inen pieni luoto. Siell� on pooki, joka toimii
viel� t�n� p�iv�n� majakkana.
Mikkelinsaarilla on ollut pysyv�� asutusta vuodesta
1830 l�htien. Enimmill��n Vildsk�rill�
on asunut 35 ihmist�, p��osin luodon suurimmassa
taloryhm�ss� nimelt� "G�rdarna".
Viimeinen asukas, Ida Lundberg, asui t��ll� vuoden
ymp�ri 1980-luvun loppuun saakka ja sen j�lkeen kes�isin.
Jo paljon aikaisemmin ihmiset ovat k�yneet saarilla ja j�tt�neet
j�lkeens� j�lki�, mm. majojen pohjia, jatulintarhoja,
kiviuuneja. Kummelsk�rill� on j��nn�ksi�
noin kymmenest� kalastusyhdyskunnasta. Niiden uskotaan olevan
per�isin 1500-luvulta ja t��ll� kalastamassa
k�yneiden v�yril�isten talonpoikien rakentamia.
Mikkelinsaarten luontoa leimaavat viel�kin tehokkaat
hakkuut, jotka aloitettiin 1970-luvulla, kun keskusteltiin Mikkelinsaarten
muuttamisesta kansallispuistoksi. Yhteens� noin puolet saarten
mets�alueesta on hakattu ja istutettu. Kansallispuisto ei
toteutunut, mutta vuonna 1989 valtioneuvosto teki periaatep��t�ksen
saariryhm�n rauhoittamisesta.
Vanha merivartioasema, joka lakkautettiin vuonna 1993,
toimii nyky��n luontoasemana. Kummelsk�rill�
on my�s noin yhden kilometrin pituinen luontopolku, joka
kertoo luodon luonnosta ja n�ytt�� vanhojen majojen
pohjat.
| 
