Uumajanjoen suisto
Uumajanjoen suisto rakentuu valtavasta sedimenttim��r�st�,
joka on kulkeutunut Uumajanjoen ja Vindel�lvenin -tunturijoista.
Aktiivinen suisto k�sitt�� yhteens� noin 15�neli�kilometrin
alueen: laajempi �sterfj�rdenin alue, joka sijaitsee
Obbolasta ja Holmsundista pohjoiseen, ja pienempi V�sterfj�rdenin
alue, joka on erillinen joenuoma l�nness�. Suisto muuttuu
hyvin nopeasti sek� maankohoamisesta ett� sedimenttoitumisesta
johtuen. Eroosio suiston muissa osissa vaikuttaa my�s runsaaseen
maa-ainesten kulkeutumiseen vedess�. Laskelmat osoittavat,
ett� joet kasaavat suistoon jopa 100�000 tonnia maa-ainesta
vuosittain. Vanhojen karttojen selailu osoittaa, kuinka nopeasti
suiston nykyiset saaret ovat muodostuneet. Vuodelta 1822 olevalla
kartalla Stora Tuvanin saarella ei ollut edes nime� ja se
oli vain muutaman sadan metrin kokoinen. T�n� p�iv�n�
Stora Tuvan on yksi suiston suurimmista saarista - l�hes
yhden neli�kilometrin kokoinen. Saarta peitt��
rehev� lehtimets� ja paikoitellen kuusimets�. Viimeksi
muodostuneita suuria maa-alueita ovat kaksi uutta saarta Villan�sin
etel�puolella, jotka alkoivat nousta �sterfj�rdenist�
vasta 1980-luvulla. T�ll� hetkell� saaret ovat
eritt�in hienoja lintualueita.
Uumajanjoen suistossa on my�s 200 hehtaaria arvokkaita
lehtimetsi�. Monet linnut ja hy�nteiset ovat riippuvaisia
lehtimetsist�, sill� ne ovat l�hes koskemattomia
ja tuottavat paljon kuollutta puuta.
Suisto on kuitenkin tunnetuin kosteikkolinnuistaan. Se
on yksi Ruotsin kosteikkojen suojelua koskevaan kansainv�liseen
sopimukseen (Convention on Wetlands) kuuluvista kosteikoista.
Alue sis�ltyy t�h�n sopimukseen, koska se on eritt�in
t�rke� muuttaville kosteikkolinnuille. Joka vuosi, erityisesti
kev�t- mutta my�s syysmuuton aikaan, suuret m��r�t
hanhia, sorsia ja kahlaajia pys�htyy lep��m��n
suistoalueelle. Hanhet ja sorsat seuraavat vuorokausikuviota.
P�ivisin ne ruokailevat R�b�ckssl�ttenin ja
Degern�ssl�ttenin pelloilla ja �isin ne lep��v�t
ja peseytyv�t suiston vesialueilla. Hanhien m��r�
on huipussaan huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin muutama tuhat
hanhea lep�ilee vesialueilla ja pelloilla. Yhdess� suurien
kurki- (Grus grus) ja laulujoutsenparvien
(Cygnus cygnus) kanssa hanhet tekev�t
alueesta t�h�n aikaan vuodesta oikean eldoradon.
Paitsi vesialueilla my�s lehtimetsiss� on hyvin
runsas linnusto. Siksi ei ollut sattumaa, ett� Ruotsissa
uhanalaisen valkoselk�tikan (Dendrocopos
leucotos) ainoa tunnettu pesint�havainto V�sterbottenissa
1990-luvulla on juuri t��lt�. Muita tikkalintuja,
jotka viihtyv�t lehtimetsiss� ovat pikkutikka (Dendrocopos
minor), harmaap��tikka (Picus
canus), palok�rki (Dryocopus martius)
ja pohjantikka (Picoides tridactylus).
Lintujen runsaus houkuttelee my�s petolintuja alueelle.
Muuttohaukka (Falco peregrinus) on yksi
harvinaisimmista lajeista, jotka mets�st�v�t kev�isin
s��nn�llisesti suistossa. Lintujen runsauden ansiosta
Uumajanjoen suisto tunnetaan lintutieteilij�iden keskuudessa
joka puolella Ruotsia.
Lintukaudelle 2002 laaja alue rantaniittyj� saadaan
kunnostetuksi V�sterfj�rdenin pohjoispuolella. Rantaniityill�
laiduntaa nautael�imi� ja ne ovat arvokas lintualue.
Suiston rantaniityill� ja lehtimetsiss� on runsaasti
hy�nteisi�. Rantaniityilt� on l�ydetty yhteens�
20 sudenkorentolajia ja lehtimetsist� 14 uhanalaista, kuolleesta
puusta riippuvaista hy�nteislajia.
Vuonna 2002 tehd��n ty�t� Uumajanjoen
suiston suojelemiseksi luonnonsuojelualueena. L��ninhallitus
vastaa t�st� ty�st�. Kun alueesta on muodostettu
luonnonsuojelualue, tehd��n siit� k�vij�ille
helpommin saavutettava.
|