Miten sinne pääsee? Kuvia Kuvaus

Mikkelinsaarten saaristo on laaja ja käsittää noin 300 saarta, karia ja luotoa. Täällä on sekä isompia että pienempiä metsäsaaria, joita ympäröivät suhteellisen syvät ja muuta Merenkurkkua vähemmän kivikkoiset vedet. Toisaalta täällä on myös kareja ja nummiluotoja. Runsaat muinaisjäännökset viittaavat ihmisten läsnäoloon saarilla kauan aikaa sitten. Entinen merivartioasema Kummelskärillä toimii nykyään luontoasemana.

Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 172/MYY/02

Mikkelinsaaret

Vaikka Mikkelinsaaret sijaitsevat kaukana rannikosta, suurimpien saarten välinen saaristo muistuttaa paikoitellen sisäsaaristoa. Saaristo koostuu suureksi osaksi kumpumoreeneista. Saaret ovat metsäisiä ja rannat kapeita. Paikoittain saarilla tavataan jyrkkiä kivi- ja lohkarerantoja. Uloimmat luodot ovat karumpia ja siellä täällä esiintyy myös nummia. Useat kauniit metsälammet ja fladat ovat kalojen ja vesilintujen tärkeitä ruokailu- ja lisääntymispaikkoja.

Mikkelinsaarista lounaaseen sijaitsee Punakarit, ryhmä pieniä luotoja ja kalliosaaria. Yhdestä ryhmän korkeimmista kalliosaarista on hakattu graniittia Vaasan moneen rakennukseen. Punakareista pohjoiseen sijaitsee Ritgrund, joka on yksinäinen pieni luoto. Siellä on pooki, joka toimii vielä tänä päivänä majakkana.

Mikkelinsaarilla on ollut pysyvää asutusta vuodesta 1830 lähtien. Enimmillään Vildskärillä on asunut 35 ihmistä, pääosin luodon suurimmassa taloryhmässä nimeltä "Gårdarna". Viimeinen asukas, Ida Lundberg, asui täällä vuoden ympäri 1980-luvun loppuun saakka ja sen jälkeen kesäisin. Jo paljon aikaisemmin ihmiset ovat käyneet saarilla ja jättäneet jälkeensä jälkiä, mm. majojen pohjia, jatulintarhoja, kiviuuneja. Kummelskärillä on jäännöksiä noin kymmenestä kalastusyhdyskunnasta. Niiden uskotaan olevan peräisin 1500-luvulta ja täällä kalastamassa käyneiden vöyriläisten talonpoikien rakentamia.

Mikkelinsaarten luontoa leimaavat vieläkin tehokkaat hakkuut, jotka aloitettiin 1970-luvulla, kun keskusteltiin Mikkelinsaarten muuttamisesta kansallispuistoksi. Yhteensä noin puolet saarten metsäalueesta on hakattu ja istutettu. Kansallispuisto ei toteutunut, mutta vuonna 1989 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen saariryhmän rauhoittamisesta.

Vanha merivartioasema, joka lakkautettiin vuonna 1993, toimii nykyään luontoasemana. Kummelskärillä on myös noin yhden kilometrin pituinen luontopolku, joka kertoo luodon luonnosta ja näyttää vanhojen majojen pohjat.

Kuva: Jouko Riipinen
Kuva: ÖFPL/Göran Strömfors
Kuva: Lise-Lotte Molander
Mikkelinsaaret lintuperspektiivistä. Etualalla näkyy Furuskäret
Kummelskärin entinen merivartioasema, joka toimii nykyään luontoasemana
Jyrkkä kivikummeli Vildskärin länsipuolella
     
Kuva: Lise-Lotte Molander
Kuva: ÖFPL/Göran Strömfors
Kuva: ÖFPL/Göran Strömfors
Vildskärin talot
Talvinäkymä Punakareilta
Kivikummeli Kummelskäretillä
     
Kuva: Lise-Lotte Molander
Pyöreät punertavat kalliot ovat tyypillisiä Punakarien kalliosaariryhmässä


Tekstit: Anders Enetjärn, Lise-Lotte Molander.
Käännös: Heidi Nyblom.
Layout & kuvitus: Päivi Anttila.
Www-tuotanto: Fredrik Smeds, Freddi Com Oy Ab.
Ylläpito ja päivitykset: info@kvarken.org.