TAKAISIN MERENKURKKU -KARTTAAN
 

Merenkurkun geologia

Merenkurkun kallioperä on hyvin vanha. Se muodostui proteotsoonisen kauden aikana noin 2000-1300 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen kallioperä on kulunut ja maan pintakerros on huuhtoutunut pois. Kallioperä on näin tasaantunut ja peittynyt uudelleen sedimenteillä, jotka puolestaan taas ovat kuluneet ja huuhtoutuneet pois. Viimeiset kaksi miljoonaa vuotta eli kvartäärikautta leimaavat toistuvat jääkaudet sekä niiden välissä esiintyneet lämpimämmät ajanjaksot.

Suurin osa irtonaisista maakerroksista Ruotsissa ja Suomessa on muodostunut viimeisen jääkauden jälkeen, joka päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Mannerjää irrotti ja kuljetti mukanaan suuria määriä irtainta ainesta, kuten savea, hiekkaa, soraa, kiviä sekä lohkareita. Kun jää suli, nämä ainekset lajittuivat ja sijoittuivat eri tavoin. Lajittelematon maalaji eli moreeni peittää tavallisesti ensin kallioperän. Maaperän muodot seuraavat useimmiten kallioperän muotoja. Moreeni on myös kerrostunut erilaisiksi muodostumiksi ja nämä muodostumat antavat Merenkurkun maisemalle erityisleiman. Seuraavaksi esitellään näistä moreenimuodostumista tärkeimmät:

Kuva: P-E Persson
Drumliinimaisema Skeppsvikin saaristossa läntisessä Merenkurkussa.
Kuva: A. Hämäläinen
De Geer -moreeneja Björkön saaren edustalla itäisessä Merenkurkussa.
Kuva: Jouko Riipinen
Kumpumoreenit leimaavat Mikkelinsaarten saaristoa itäisessä Merenkurkussa.

Drumliinit ovat soikeita, pitkänomaisia moreeniselänteitä, jotka ovat muodostuneet jään alla. Ne sijaitsevat jään liikesuunnan mukaisesti. Yksittäiset drumliinit ovat tavallisesti noin 2-4 metriä korkeita, muutama sata metriä leveitä sekä joskus monta kilometriä pitkiä. Lisäksi ne esiintyvät usein ryhmissä tai laajoina kenttinä. Drumliinit ovat erityisen hyvin kehittyneitä läntisessä Merenkurkussa, mm. Skeppsvikin saaristossa. Skeppsvikin saaristossa.

Päätemoreenit ovat syntyneet mannerjään reunalla. Päätemoreenit voivat olla suuria tai pieniä ja pitkiä tai lyhyitä. Niiden muoto on usein epäsymmetrinen niin, että se puoli, joka oli jäässä kiinni on laakeampi ja se puoli, joka ei ollut jäässä kiinni on jyrkempi.

De Geer -moreenit ovat päätemoreenien lähisukulaisia. Viimeisimmän käsityksen mukaan ne ovat muodostuneet halkeamissa, jotka kulkivat jään reunan suuntaisesti vedenpinnan alapuolella. De Geer -moreenit esiintyvät usein ryhmissä laakeilla alueilla. Selänteet ovat muutama sata metriä pitkiä ja noin 5 metriä korkeita. Erityisen hyvin kehittyneitä De Geer -moreeneja löytyy Raippaluodon ja Björkön saarilta itäisestä Merenkurkusta.

Kumpumoreenit esiintyvät matalilla alueilla. Ne ovat noin 5-20 metriä korkeita eivätkä seuraa mitään tiettyä suuntaa. Ne muodostavat mosaiikkimaisen maiseman siellä missä yksittäiset kummut ovat soiden ja lampien ympäröimiä. Merenkurkun kumpumoreenit ovat muodostuneet sulavan mannerjään alla. Rogen-moreenit ovat eräänlaisia kumpumoreeneja, jotka pääosin sijaitsevat poikittain jään liikesuuntaan nähden.

Mannerjää, joka oli parhaimmillaan kolme kilometriä paksu, painoi maankuorta alaspäin noin 800-1000 metriä. Kun jää alkoi sulaa, alkoi myös maankuori kohota kohti alkuperäistä tasoansa. Maa kohoaa nykyisin Merenkurkussa 8-8,5 mm vuodessa. Tällä nopeudella laakea rannikko- ja saaristomaisema muuttuu huomattavasti yhden ihmisiän aikana. Laiturit ja venevajat joutuvat kuivalle maalle, veneväylät madaltuvat, lahdet kuroutuvat merestä ja syntyy uusia kareja. On arvioitu, että maa kohoaa vielä noin 100-125 metriä. Noin 2500 vuoden päästä tämä johtaa maayhteyteen Merenkurkun yli. Mikäli kasvihuoneilmiön arvioidut vaikutukset toteutuvat, tulee tämä kehitys olemaan toisenlainen. Siinä tapauksessa napajäätiköt alkavat sulaa lämpenevän ilmaston takia ja merenpinta kohoaa. Merenpinnan kohoaminen ja maankohoaminen kumoaisivat näin toistensa vaikutuksia.

Terranova - Merenkurkun luontokeskus
Terranova, "uusi maa", kertoo maankohoamisesta, Merenkurkun luonnosta ja luonnonsuojelualueista sekä antaa tietoja alueen luontoharrastus- ja luontomatkailutarjonnasta. Terranova - Merenkurkun luontokeskus toimii Pohjanmaan museon yhteydessä.



Tekstit: Anders Enetjärn, Lise-Lotte Molander.
Käännös: Heidi Nyblom.
Layout & kuvitus: Päivi Anttila.
Www-tuotanto: Fredrik Smeds, Freddi Com Oy Ab.
Ylläpito ja päivitykset: info@kvarken.org.